Pieniä merkkejä alkoi ilmestyä siitä, että elvytyspaketteja seuranneen alustavan optimismin jälkeen ollaan palaamassa takaisin realismiin. Asuntomarkkinat eivät ole lähdössä nousuun ja työttömyyden kasvu jatkuu. Tämä huolimatta taloushistorian löysimmästä rahapolitiikasta ja ennätyksellisestä valtioiden fiskaalisesta elvytyksestä. Markkinat ovat hieman varpaillaan arvaillessaan elvytyksen tehoa; miten paljon ja milloin se tehoaa? Ensimmäiset viisaat ovat jo ehtineet vaatia stimuluksen lisäämistä, mutta talousoppositio on vakaasti sitä mieltä, että mikään määrä elvytystä ei tehoa nykyisessä tilanteessa.
Taloustilannetta analysoitaessa ja poliitikkojen sekä keskuspankkiirien viestejä lukiessa olen rakennellut todennäköisimmän skenaarion tulevasta kehityksestä.
Luottokriisin toinen aalto
Viime talven luottomarkkinoiden romahdus johtui USA:n asuntoluottojen mädäntymisestä ja niihin kytketyistä johdannaisista, jotka luhistuttivat keskeisiä rahoitusalan pelureita. Reaalitalous alkoi heiketä asuntomarkkinoiden romahtaessa, rakentamisen pudotessa, kuluttajien luottamuksen heikentyessä ja teollisuustuotteiden kysynnän (etupäässä autoteollisuus) pudotessa. Aika iso osa edellä mainittujen asioiden seurannaisvaikutuksista on vielä toteutumatta. Työttömyys jatkaa selvää kasvuaan, toimisto- ja liikerakentaminen on loppumassa lähes kokonaan ja palvelualat alkavat kärsiä kiihtyvällä vauhdilla, kun irtisanottujen ihmisten säästöt alkavat kutistua eikä asunto- tai pääomamarkkinoilta ole tulossa apuja kotitalouksille. Tämä tulee näkymään uutena luottokriisinä, jonka kärki on kulutusluotoissa, autoluotoissa ja pääasiassa paikallispankkien myöntämissä kiinteistökehitysluotoissa. Ensi keväänä alkaa myös uusi aalto asuntoluottojen osalta.
Globaalielvytyksen toinen aalto
Tämän toisen aallon iskiessä on helppo kuvitella, että jo valmiiksi mietityt keskuspankkien vastaiskut laitetaan toimeen. Tämä tulee todennäköisesti merkitsemään lisää valtioiden elvytyspaketteja sekä entistä suurempaa keskuspankkirahoitusta sekä jotain sellaista, mitä emme ole koskaan vielä nähneet. Nyt puhutaan tavallisen talouden tarkkailijan kannalta Donald Rumsfeldin lanseeraamasta "unknown unknownista". Vain keskuspankkiekonomistien mielikuvitus on esteenä näiden toimenpiteiden määrittelemiselle.
Tässä vaiheessa eletään jo aikaa, jolloin yritykset ovat ehtineet supistaa tuotantokapasiteettiaan alentuneeseen kysyntään ja hyväksytään se tosiasia, että kyseessä ei ollutkaan hetkellinen notkahdus, josta noustaan takaisin entiseen menoon kuin korkki veden alta. Työttömyys on noussut useimmissa maissa lähes 15 prosenttiin ja kuluttajien luottamus on pudonnut ennätysalas. Tämän skenaarion toteutuessa pörssi on tehnyt syklin uudet pohjat.
Inflaatio - USA:n päämäärä toteutuu
Keskuspankkirahoitus, korkeana pysytelleet raaka-aineiden hinnat, supistettu tuotantokapasiteetti ja joku keskuspankkien nostama kani taikurin hatusta lähettää pääomamarkkinat uuteen nousuun, joka saattaa olla todella räjähdysmäinen. Hinnat lähtevät nousuun ja reaalitalous ottaa hetkellisen pyrähdyksen, kun yritysten ja kuluttajien luottamus rahan arvoon heikkenee ja käteisestä rahasta ainakin osa laitetaan talteen reaalisiin hyödykkeisiin, osakkeisiin ja kiinteistöihin.
Suuri työttömien armeija alkaa liikehtiä, kun köyhyys lisääntyy tulojen jäädessä jälkeen hintatasosta. Seuraa poliittisia paineita ympäri palloa. Kiinan ja USA:n välit kylmenevät ja dollarin arvo heikkenee voimakkaasti.
Rahamarkkinoiden kiristäminen ja uusi lama
Parin vuoden inflaatiojakso on Master Planin mukaisesti tiputtanut velkojen reaaliarvoja ja keskiluokan säästäjien putsaus on suoritettu. Keskuspankin on seuraavaksi puututtava inflaatioon nostamalla korkoja, vaikka poliittisesti se on erittäin vaikeaa. Tämä ajoittuneekin USA:n seuraavan presidentin kauden alkutaipaleelle, jolloin kaikki aiemmat virheet voidaan laittaa edeltäjien niskoille ja muuttaa talouspolitiikan suuntaa.
Rahapolitiikan kiristäminen ja fiskaalielvytyksen asteittainen lopettaminen ajavat talouden uuteen lamaan ja heikot yritykset henkihieveriin. Vasta tässä vaiheessa maksetaan lopullinen hinta taloushistorian suurimmasta luottoekspansiosta ja vastuuttomasta taloudenpidosta. Pörssi saavuttaa syklin reaaliset pohjat vasta näissä olosuhteissa; korkeat korot ja yritysten hyvin heikot tulokset. (Nythän 2009 eletään vielä aikaa, kun yrityksillä on vain hieman normaalia alemmat tulokset ja alhaiset korot)
Tämän noin vuosille 2013-2015 ajoittuvasta USA:n ja Euroopan lamakaudesta noustaan sitten Kiinan vetämänä edellyttäen, että siellä poliittiset rakenteet sallivat globaalin markkinatalouden harjoittamisen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tuollaisia analyysejä lukisin mielelläni enemmänkin. Pari pientä kommenttia.
1. Miten parin vuoden inflaatio voisi riittää taseiden kunnostamiseen?
2. Parissa vuodessa voi olla hankala saada edes liikkeelle kunnon inflaatiota, joka ulottuisi palkkoihin saakka. Massiivinen QE voisi tietenkin nopeammin nostaa joitakin omaisuusarvoja ja auttaa sitä kautta taseiden parantamisessa.
3. Kyllähän osakemarkkina diskonttaavat nykytasollaan ainakin Suomessa heikkoja tuloksia pitkälle tulevaisuuteen. Millä perusteella ajattelet, että markkinat ovat liian optimistisia? Talouskeskustelu on kyllä suurelta osin liian optimistista mutta markkinat ovat mielestäni realistisempia. Markkina ei tosin ole vielä törkeän halpa, mitä kai voisi odottaa jossakin vaiheessa tällaista kriisiä.
4. Kiinalla ei ole varaa elvyttää vuoteen 2013 saakka ainakaan nykytasolla. Onko tämä blogi sinulle tuttu http://mpettis.com
Kuten tuossa tekstissä kuvasin, uskon laman käännepisteen olevan hyvin samantyyppinen kuin 1933, jolloin rahajärjestelmä laitettiin osin uusiksi ja saatiin aikaan selkeä hetki, jolloin deflaatiokierre napsahti kertaheitolla poikki. Ja jos en väärin muista, niin syntyi useiden prosenttien inflaatio jo samalla viikolla Rooseveltin New Dealista. Tapahtumathan syntyvät poliittisten päätösten seurauksena ja sen takia nämä "analyysit" täytyy pitää hyvin karkeina hahmotelmina siitä, mihin pitää valmistautua ja kuinka tunnistaa se hetki, kun suuria muutoksia syntyy.
Osakemarkkinan yliarvostusta perustelen sillä, että pari viime vuotta edusti ilmeisesti yritysten tulosten huippua, kun mitataan asiaa suhdelukuna yritysten tulokset / kansantuote. Olemme menossa kohti heikkoja yritysten tuloksia, mutta prosessi kestää aikansa kun huippusuhdanteen aikaiset tilaukset on saatu valmiiksi, yritysten taseet alkavat heikentyä ja talouden lama ajan myötä ulottuu myös kuluttajasektorille, joka kuitenkin on se tärkein sektori. Täytyy muistaa, että monilla kuluttajilla on rahaa reserveissä, vaikka tulovirrat ovat pienentyneet ja myöskin ns. hyvinvointivaltioden turvaverkostot pitävät oman aikansa kuluttajien finansseja pystyssä. Kuluttajasektorilla uskon, että laman syvä vaihe saavutetaan vasta joskus 2011-2012 ja siitä muutama vuosi eteenpäin. Ja kuten tekstissä totesin, eletään alhaisten korkojen aikaa, jolloin harvemmin osakemarkkinoilla tavaraa pilkkahintaan on tarjolla.
Elvytyksestä puheen ollen Yhdysvalloissa on nyt näytetty että elvyttää voi kuinka paljon tahansa ja miten pitkään tahansa. Sillä tietysti on omat seurauksensa ja poliitikot ratkaisevat toimintamallin. Hyvin pitkälle kyseessä on tulonjakokysymys, kun valtion budjetit repeävät talouslaman verukkeella.
Lähetä kommentti