6 biljoonan rahoitustarve

Ambrose on laskenut maailman julkisyhteisöjen tarvitsevan 6 biljoonaa dollaria rahaa ja ihmettelee mistä tällainen summa saadaan kasaan. No keskuspankistapa tietenkin.

Talouskriisi on pesäpallotermein juoksemassa kakkospesältä kolmoselle ja keskuspankkiireilta on pallo karkaamassa läheiseen järveen.

Talouskriisiä vastaan taistellaan edelleen ruokkimalla kriisiin johtanutta perussyytä; helpotetaan jo ennestään ylivelkaantuneita toimijoita ottamaan lisää velkaa ja toiseksi ottamalla vaikeuksiin ajautuneiden yritysten vastuut valtioiden harteille. Ensimmäinen ei tietenkään voi toimia kuin marginaalisesti. Toki velkaantuneille jää alentuneiden korkojen ansiosta enemmän rahaa käteen, mutta ne rahat ovat menossa pääsääntöisesti joko sukanvarteen tai velkojen lyhennyksiin. Toinen kohta on jo tavaksi vakiintunutta vaikeuksien siirtämistä hieman myöhempään ajankohtaan. Rahoitusjärjestelmä tai autoteollisuus ei tervehdy sillä, että valtio alkaa maksaa yksityisten yritysten viuluja ja ties mitä kulunkeja. Valtion avut ja takaukset päinvastoin houkuttelevat johtajia lisäämään kuluja ja ottamaan perusteettomia riskejä liiketoiminnassa.

Nämä toimenpiteet johtavat talouden heikkenemiseen entisestään. Syitä on monia.

- Alhaiset korot palkitsevat tehottomia talouden toimijoita ja rankaisevat tehokkaita. Säästäminen on hyve ja siitä tulisi antaa säästäjälle palkinto koron muodossa. Ylivelkaantuminen on pahe ja siitä tulisi rankaista perimällä luotoista kunnollista korkoa ja tarvittaessa likvidoimalla velallisen omaisuutta.
- Talouskasvu syntyy ahkeralla työnteolla, säästämisellä ja investoinneilla. Rahamäärän kasvattaminen ilman säästämistä on omanlaisensa pyramidihuijaus, josta nyt maksetaan hintaa. Julkisen vallan signaali, että velka hyvä ja säästö huono, murentaa talouskasvun perusteita pitkälle tulevaisuuteen.
- Valtiot yksityisten yritysten omistajina eivät ole tehokkaita toimijoita vaan korruptio lisääntyy, tuottavuus huononee ja investoinnit ohjautuvat huonoihin kohteisiin. Protektionismi lisääntyy ja maailmankauppa hiljenee.
- Suuret elvytyspaketit ja julkisen velan rahoittaminen setelipainolla ovat tyypillisiä poliitikkojen ratkaisuja, kun haetaan lyhytaikaista äänestäjien suosiota. Tavalliset ihmiset eivät ymmärrä näiden toimien seurannaisvaikutuksia ja ongelmia maton alle lakaiseva politiikko (kuten Obama) nautiskelee suuresta kansansuosiosta. Aikanaan tarvittava jarrutusliike onkin sitten paljon vaikeampi toteutettava; verojen korottaminen, julkisten menojen leikkaaminen ja korkojen nostaminen talouden elpyessä voivat osoittautua mahdottomaksi tehtäväksi äänestäjien suosiota tavoiteltaessa.

Markkinoiden optimismivaihe tuleekin luultavasti pian päättymään. Mekanismi liittynee valtionlainojen luottokelpoisuuden alenemisiin, korkojen nousuun ja myllerrykseen valuuttamarkkinoilla. On vaikea nähdä, että suurten talouksien raha- ja finanssipolitiikassa tapahtuisi muutosta järkevämpään suuntaan vaan elvytyspolitiiikka jatkuu ja keskuspankit suoltavat lisää rahaa pankkijärjestelmään.

Sanoohan sen järkikin, ettei pelkästään rahaa painamalla hyvinvointia voida lisätä.