Työttömyys on keskeinen taloudellista aktiviteettia kuvaava muuttuja. Perinteisesti työttömyyttä on pidetty coincident indikaattorina, mikä tarkoittaa sitä, että työttömyyden vaihtelut tapahtuvat samaan aikaan kansantuotteen muutosten kanssa.
Erinomaisena työkaluna työttömyyden seuraamiseksi USA:ssa pidän viikoittain torstaina julkaistavia tilastotietoja uusista työttömyyskorvaushakemuksista (initial unemployment claims) ja jatkuvista hakemuksista (continuing unemployment claims). Näistä ensimmäinen kuvaa kuinka aktiivisesti yritykset irtisanovat työntekijöitä ja jälkimmäinen kuinka helppoa tai vaikeata työttömien on löytää uusia töitä.
Näistä indikaattoreista voidaan piirtää käyrää, jotka (jälkikäteen katsottuna) hyvin tarkasti osuvat yhteen taloudellisen aktiviteetin muutosten kanssa. Calculated Risk on käsitellyt aihetta taas mukavasti.
"...in the last two recessions, initial unemployment claims peaked just before the end of the recession, but then stayed elevated for a long period following the recession - a "jobless recovery"
Näitä tilastoja ei siis voi käyttää ennusteena mihinkään suuntaan, vaan eräänlaisena vahvistuksena sille, mitä varsinaiset leading indikaattorit kertovat talouden suunnasta. Conference Board tosin sisällyttää uudet hakemukset leading indicators indeksiinsä.
Kuukausittaiset non-farm payrolls- lukemat sisältävät huomattavasti enemmän tulkintoja ja yksinkertaistuksia, joten en pidä sitä niin luotettavana mittarina. Esimerkiksi Mish on useita kertoja käynyt läpi tilaston sisältämää birth/death-mallia, joka arvioi syntyvien ja kuolevien yritysten työllistämistä tarkastelujaksolla.
Erinomainen kaaviokuva hakemustilastoista päivitetään ainakin täällä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti