http://www.howestreet.com/articles/index.php?article_id=8969
As we keep saying, the economically correct thing to do would be to let the excess capacity sort itself out. People lose their jobs - and get new ones. Factories close down...and open up again, producing something else. Companies go broke...and new companies spring up to take their places. That's what needs to happen. Then, after this restructuring, the economy can begin rebuilding on a more solid foundation.
But the Fed doesn't listen to us. Ben Bernanke is determined to stop a Japan-style depression from happening in the United States - at all costs. And the only way he can possibly stop it - by his logic - is by increasing demand. Putting more money into circulation gives people more money to spend. It also raises prices - giving them a reason to spend it now.
"Will it work?" was the question put to our little band of analysts this morning."It depends on what you mean by 'work'," was the answer. Bernanke has set the blaze...broken the glass...and pulled the alarm. Now, the sirens whine and the crowds form. He has no choice but to follow through. What that means is that he must continue fanning the flames...inflating the money supply (monetizing the debt)... until consumer prices rise (reflecting an increase in demand).
We don't know how long that will take. But in that sense...it will work...sooner or later. Prices will rise...people will spend. But what else? Do prices suddenly go wild? Or, do they gently rise...giving the feds time to get out the fire extinguishers before the whole economy burns down?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Minusta on tärkeätä erottaa toisistaan (a) kysynnän elvyttäminen trendikasvuun saakka ja (b) deflaatiokierteen estäminen.
(a) Vaatisi mielipuolista elvytystä ja inflaatio muodostuisi riskiksi. (b) Tarkoittaisi hidasta kasvua aika matalasta lähtötasosta ja pakottaisi monet alat (rakentaminen, autot ja rahoitus) jatkamaan rakennemuutoksia. FED näyttäisi sitoutuneen deflaatiokierteen estämiseen mutta onko mistään muusta merkkejä?
Nämä ovat juuri niitä kysymyksiä, mihin pitäisi löytää jotain järjellisiä vastauksia. Vaikka olisikin selvää, että talouskriisi syvenisi, niin sijoitukset menee arvaukseksi, jos ei tiedä tapahtuuko se deflatorisessa vai inflatorisessa ympäristössä.
Viikonloppuna lueskelin hieman rahamäärä / inflaatioteoriaa:
http://mises.org/resources/4017#sec3
Ongelmanahan tässä on se, että price inflaatio tapahtuu määrittelemättömällä viiveellä monetary inflaatioon nähden ja keskuspankeilla vaikuttaisi olevan mahdollisuudet estää price inflaation toteutuminen, jos se onnistuu kääntämään kelkkaa oikealla hetkellä. Rahan kvantiteettiteoriaa tuskin on syytä kyseenalaistaa.
Voisiko kriisi mielestäsi vielä selvästi syventyä siinäkin tapauksessa, että deflaatio-odotukset kääntyisivät inflaatio-odotuksiksi? Itse en ole tätä mahdollisuutta edes miettinyt, koska olen ajatellut, että kriisin syventyminen lisäisi deflaatio-odotuksia.
Deflaatiokamppailu on niin riippuvainen poliittisista päätöksistä, että etenkin sen aikataulun ennustaminen on minusta varsin vaikeata. Olen itse yrittänyt pohtia, missä järjestyksessä ja millä voimalla eri osakkeet reagoivat tilanteen parantumiseen (koska se sitten tapahtuukin).
Raaka-ainemarkkinoilla tapahtui kiinnostava asia tänään. Teollisuusmetallien (tai ainakin kuparin) hinta laski jo aamulla Aasiassa, mitä selitettiin sijoittajien siirtymisellä osakkeisiin. Voisiko todellakin olla niin, että raaka-aineet yleisemmin (ei pelkästään kulta) korreloisivat käänteisesti keskenään? Tämä vaatisi suuria sijoitusperusteisia rahavirtoja raaka-aineiseen, jotta ne kumoisivat varsinaisen fyysisen kysynnän ja tarjonnan vaikutukset (joiden luulisi positiivisesti korreloivan osakekurssien kanssa). Tänään Helsingissä Outokumpu putosi päivänsisäisesti kymmenisen prosenttia ja kävi selvästi alle eilisen tason.
Pieni selvennys edelliseen: lopussa siis mietin raaka-aineiden ja osakkeiden mahdollista käänteistä korrelaatiota.
En millään usko, että normaalit teollisuusmetallit kupari, nikkeli, sinkki ym. voisivat reagoida käänteisesti osakkeiden kanssa. Siinä ei olisi yksinkertaisesti mitään logiikkaa.
Jos tuota isompaa kuvaa katsoo, niin positiivinen korrelaatio näyttäisi selvältä.
http://stockcharts.com/h-sc/ui?s=$CRB&p=D&yr=0&mn=6&dy=0&id=p71316421307
Kulta ja hopea ovat sitten oma kategoriansa.
Normaalitilanteessa tällaista käänteista suhdetta ei tietenkään voisi olla. Nyt ainakin kupariin meni sijoitusrahaa, kun kulta oli nopeasti kallistunut. Periaatteessa kupariin voi soveltaa samaan logiikkaa kuin kultaan: fyysistä omaisuuttaa, joka säilyttää arvonsa (ehkä nykytasolta) erilaisissa kriiseissä (koska tarjontaa on aika vaikea lisätä). Kuparia ei tosin voi kuljettaa mukanaan samalla tavalla kuin kultaa. Kun osakemarkkinat näyttivät nousevan, hätätunnelma vähän kaikkosi ja kuparin turvasatamahinnoittelu heikentyi.
Ei kuparin hinta voi kyllä paljon nousta tämän spekulaation takia, koska sen tarjonta ei kuitenkaan ole niin jäykkää kuin kullan ja koska kuparimarkkina on kuitenkin niin suuri. Mutta kun kuparin ajateltiin olevan pohjilla ja kulta oli noussut nopeasti, kupari oli aika fiksu korvike.
Lähetä kommentti