tiistai 3. maaliskuuta 2009

Spekulaatiokuplan taustoja

Pääomamarkkinoille syntyy aika ajoin tilanteita, joissa kaikki sijoittajat ovat yhtä aikaa samojen arvopapereiden kimpussa ja hinnat karkaavat käsistä. Tämä kuuluu tavallaan markkinoiden luonteeseen. Normaalisti huomataan ajoissa, että tulevaisuuden odotukset ovat liian ruusuiset, hinnat liian korkealla ja riskejä aliarvioitu.

Joskus tapahtuu kuitenkin niin, että homma karkaa käsistä eikä oikein kukaan tiedä miten arvopapereita hinnoitellaan. Pitää vaan olla mukana, kun hinnat nousevat nousemistaan ja pankista saa edullista krediittia.

Wired-lehti kirjoittaa maaliskuun numerossa hyvän yhteenvedon tämänkertaisen kuplan perusteista.

http://www.wired.com/techbiz/it/magazine/17-03/wp_quant?currentPage=all

The only thing that matters is the final correlation number—one clean, simple, all-sufficient figure that sums up everything.

Siis yksi virheellinen kaava on ohjannut finanssitavaratalot, vipurahastot ja muut sijoittajat tekemään korkoarbitraasia väärän riskiolettaman perusteella. Otat pankista edullista lainaa, sijoitat riskittömään kolmen A:n CDO-siivuun ja saat korkoeron lompsaan. Helppoa ja riskitöntä? Primääristen velkakirjamarkkinoiden jäädessä liian pieniksi ruokahalun kasvaessa, keksittiin myös jatkaa markkinaa luottoswappien avulla.

If you're an investor, you have a choice these days: You can either lend directly to borrowers or sell investors credit default swaps, insurance against those same borrowers defaulting. Either way, you get a regular income stream—interest payments or insurance payments—and either way, if the borrower defaults, you lose a lot of money. The returns on both strategies are nearly identical, but because an unlimited number of credit default swaps can be sold against each borrower, the supply of swaps isn't constrained the way the supply of bonds is, so the CDS market managed to grow extremely rapidly. Though credit default swaps were relatively new when Li's paper came out, they soon became a bigger and more liquid market than the bonds on which they were based.

At the end of 2001, there was $920 billion in credit default swaps outstanding. By the end of 2007, that number had skyrocketed to more than $62 trillion. The CDO market, which stood at $275 billion in 2000, grew to $4.7 trillion by 2006.

Siis 62 biljoonaa dollaria... enemmän kuin maapallon vuotuinen bruttokansantuote, 9 000 dollaria joka ainutta maapallon ihmisasukasta kohti. Nämä ovat käsittämättömiä lukemia, ja kyseessä ei ole ainoa spekulaatiomuoto, joka on paisunut kuin pullataikina. Johdannaismarkkinoiden kokonaisarvo taisi viime syksynä käväistä 1 000 biljoonan dollarin paremmalla puolella. Joku matemaatikko tai tähtitieteilijä varmaan osaisi kertoa, miksi tällaista lukua nimitetään.

Kun näitä lukuja silloin tällöin pyörittelee ajatuksissaan, niin väistämättä tulee mieleen, että kuplan tyhjentyminen voi hyvinkin olla vasta alkuvaiheessaan. Tällaiset johdannaisvastuut ovat todennäköisesti syy siihen, että USA:ssa vaikeuksiin joutuneita finanssilaitoksia ei voida päästää konkurssiin. Se aiheuttaisi ketjureaktion, jossa vastapuoliriskit toteutuisivat laajassa mittakaavassa, jolloin koko finanssijärjestelmän toiminta jäisi vaille pohjaa.

Ei kommentteja: